Pidin vuosia taukoa kilpaperhokalastuksesta ja tänä vuonna sitten olen ilmoittautunut muutamiin kisoihin. Motivaatio on todellakin korkealla ja into sen mukaista. Aika on rokottanut perhorasioitteni sisältöä ja samoiten välineet ovat jotenkin huvenneet, hyviin käsiin ne ovat kuitenkin joutuneet, sen tiedän. Nyt alkaakin armoton jumppa välinepuolen virittelyineen ja perhojen sitomiseen saa varata aikaakin ihan jonkin verran. Samalla kun saan rasioita täydennettyä, lisäilen tänne juttuja niistä. Jokaisella perhomallilla on yleensä aina jokin tarina takanaan joista sitten saa tarinaa kirjoitettua.
Järviperhoni ovat tällä hetkellä aivan älyttömän vähissä ja aloitankin sitomisen buzzereista. Kipinän buzzereiden käyttöön sain kauan aikaa sitten Flyfishing and Flytying lehden artikkelista ja ne ovatkin todella kovaa valuuttaa järvi- sekä lampikalastuksessa. Satunnaiset kokeilut virtavesissä ovat olleet positiivisia, joten tarvitsee varmaankin laajentaa käyttöä enemmän myös sinne. Väreinä virtavesissä olen käyttänyt pinkkiä, punaista ja oliivia. Pääasiassa buzzereihini on kopsauttanut kirjolohet ja sitähän meidän vesiin useimmiten istutetaan, mutta on niillä taimenia, harjuksia, siikoja sekä monia muitakin kalalajeja kontollaan. Parhaina ottiväreinä itselläni on toiminut "luomu", eli stripatusta riikinkukon silmähöyhenen siikasesta tehty malli, oliivi ja musta. Toisinaan tarvitsee kuitenkin kokeilla jotain muuta vanhojen ottipelien rinnalla ja saattaapa olla että sitten toimiikin pinkki, chartreuse tai punainen, kaloista kun ei tiedä.
Muistuupa mieleeni muuan kerta eräällä pienellä istustuslammella, jonne suunnattiin oikomaan siimoja juuri ennen Savon-cupin vuoden ensimmäistä osakilpailua. Keli oli tuolloin varsin mainio keväisen tuulen hyväillessä poskia ja kalastaminen maistui. Päivä ei kuitenkaan ollut mikään suksee kirjolohien suhteen, joita siis harjoitusvastustajiksi olimme kaivanneet. Edelliset istutukset olivat olleet ilmeisesti jääkannen aikaan ja kaloista oli tullut kohtuullisen varovaisia. Muistan saaneeni klinkhamerilla yhden kalan tartutetuksi, mutta haaviin saakka se ei tullut, eli ei mitenkään mieltä ylentävää treenaamista. Auringon porottaessa hyönteiselämä oli varsin aktiivista ja mieleen painui surviaissääskien kuorituminen isossa mittakaavassa, jollaista vastaavaa ei ole toista kertaa näkynyt missään. Lammen pintakalvossa kellui toukkia hurjia määriä ja pintakalvon läpi puskikin jatkuvasti uutta siivekästä, olipahan mielenkiintoista katseltavaa. Lammella näkyi tuikkivia kaloja siellä täällä, mutta mitä tahansa tarjottiinkaan, niin huonolla tuloksella. Päivän edetessä vielä keli muuttui huonommaksi ja kalakaveriksi ilmaantui tihkusade, sopi meidän päivään just hyvin. No, ei pakattu kamoja kuitenkaan, vaan annoimme tuulen vain hyväillä vesipisaroiden kera ja purtiin hammasta, kalaan oltiin tultu ja sitä kait piti saadakin. Kalakaverini jatkoi aktiivisesti kalastamista ja kaiketi tuo motivoi minuakin vielä yrittämään. Minulle jostain syystä otti silmään rasian nurkasta muutama lehtiartikkelin innoittamana sidottu musta ja punainen hologrammikierteinen buzzeri. Taisi olla melkeimpä ainoat perhot joita en ollut päivän aikana vielä uittanut. Perukkeen päähän meni sitten iso punainen sääskentoukka ja sivutapsiin musta, muistaakseni punainen oli kokoa 8 ja musta 10. Eipä tarvinnut kauaa tapahtumitta noita liotella, kun punaiseen buzzeriin mäjäytti ensimmäinen kala ja vieläpä komea siika! Venekaveri vaihtoi kanssa buzzerit perukkeeseen ja saimme ennen hämärän tuloa kaikkiaan neljä nättiä siikaa. Punainen buzzer oli tuon mieleenpainuneen päivän paras peli ja sitä se on toisinaan vieläkin, kunhan sellaista tulisi uitettua useammin.