Heitin taas nopean iltapiston Survoselle kookkaampien taimenten toivossa. Myllykosken alaosassa streamerin perässä kävikin useamman kerran kala pyörähtämässä ja tarttuikin, mutta irtosi ekasta potkusta. Pienen pettymyksen nieleskelyn jälkeen vaihdoin vapaa jossa oli valmiina nymfit ja taisipa olla jopa toinen uitto virran reunaan, kun illan ensimmäinen kala oli kunnolla kiinni. Pienen uittelun jälkeen pirteänä pomppinut kirjokas solahti pussin perukoille ja pääsin juttelemaan kalalle pehmeitä. Ei tuo tainnut tykätä jutuista, kun vatkasi haavissa siihen malliin, että pois olisi päästävä. Sovittiin että otan kuvan ja päästän sitten kotio ja suostuihan tuo. Hieno kala, varmaan vanhempi istari. Sen jälkeen särkeä, salakkaa ja ahventa pukkasikin tuon tapahtuman jälkeen aivan solkenaan pitkän tovin ja mietinkin että tätäkö tämä nyt sitten on, kookkaammat kalat ovat jo nukkumassa? Ajatusten hieman harhaillessa samalla puolihuolimattomasti heitellen, kosken loppuliu'usta kuitenkin poksautti vielä kovaa menevä kirjo kiinni ja kyllä tuntui hyvältä. Tämä on just niitä juttuja, kun esimerkiksi puhelin soi, kaivat munia tai katselet metsikköön että mikä siellä rapistelee ja silloin se pärähtää. No, tälle kalalle samat sävelet kuin edelliselle ja ripustaessa haavia selkääni ajattelin jo lähteä kotio maata, mutta sitten siinä kolmen metrin päässä taas kuohahti, siinä missä aiemmin oli streamerissa käynyt kala täkkäämässä.
Kaivelin puskista streamerilla ryyditetyn vavan uudemman kerran ja konttailin sopivalle hollille kalaan nähden, kala nimittäin oli todella matalassa vedessä ja kontiltani sitten nakkasin perhon oletettuun kalan olinpaikkaan. Muutaman uiton jälkeen kun mitään ei ollut tapahtunut, muuta kuin että lokki melkein sonti niskaani, ajattelin että ilta oli siinä ja samassa taas kuohahti. No on se siinä vielä, mutta mikä on kun ei kelpaa, saiko se niin paljon jo leuoilleen, ajattelin ja heitin perhon veteen ja uitin perhon sitten vähän kauempaa sen siihen kohdalle. Nyt kuohahti kunnolla ja kyllä oli painoa! Mielessä kävi jo että nyt on oikein joen isomus kiinni! Kala oli rauhallisen oloinen ja muutaman kerran näytti että voimaa on niin paljon että turha pelotella. Puolen minuutin vääntämisen jälkeen sitten peruke meni poikki ja naru napsahti otsaan. Lähempi perukkeen syynäys kertoi että haukikalahan se siellä oli otillaan ja nyt sillä oli minun vaivalla sitomani hieno streameri hampaiden välissä. Ei se muuten harmittaisi mokoma, mutta kun olen niin laiska tekemään streamereita että yhdenkin menetys jättää kolon askiin ainakin pariksi vuodeksi. Kokeilin vielä tinselillä kuohun reunaa hieman kosken ylemmältä osalta ja oli siellä taimen valmiina mutta jäi tarttumatta. Hyvä niin, olikin jo aika lähteä kotiin unille ja jäipähän joku kala jota voi koittaa jallittaa seuraavalla kerralla.
