Julkujärven SM-karsinta 2014

Kisapäivän aamuna Julkujärven rannalle oli saapunut 28 luunkovaa kisaajaa aamu kuuden maissa ja kisapalaveri aloitettiin 6.40. Itse kisa käynnistyi vähän seitsemän jälkeen ja kisat päättyivät illalla. Tuuli oli kaikkien riesana koko päivän ja iltapäivällä sade maustoi vielä kisapäivää sopivasti. Kisa ei ollut kaikkein helpoimmasta päästä kenellekään, mutta henkilökohtaisesti pidin kisaa erittäin hyvänä. Kaloja kisan aikana tuli aivan riittävästi josta kolme parasta seulottiin ja voittajien järjestys oli seuraava 1. Ville Vainio, 2. Juho Strandman, 3. Jouko Ijäs. Kiitos järjestäjille ja onnea vielä puolestani voittajille!

Muutama kuva kisapäivästä.

Iltapisto

Tein torstaina pienenpienen iltavisiitin Survosenkoskelle kokeillakseni muutamaa minulle uutta perukeviritelmää ja samalla saisin mahdollisesti vähän lisää draivia lähestyviin kisoihin. Usein tulee viritettyä useampi vapa sessiota varten, mutta nyt tällä kertaa kasasin vain yhden setin ja perukkeeseen meni heti alkuun kaksi oranssia ja yksi musta liitsi. Kohdekala oli siis valittu. Tovin ongittuani, ilokseni totesin pikkukalan nousseen koskeen ja niitä kontakteja tulikin mustaan perhoon aika tavalla ja se on hyvä asia. Alkukaudesta kala kuin kala nostaa fiiliksiä kummasti. Ylimmän kosken puoliväliin päästyäni siima tiukkenikin jo vähän lujemmin ja illan ensimmäinen kirjo oli kiinni, mutta irtosi sitten kovassa virrassa omia aikojaan.

Tuosta tapahtumasta kymmenisen minuuttia oli kulunut kun sain kahlattua kosken loppupuolelle ja sieltä viimeisien kivien huopeesta tarttui päätyperhoon kala nro 2. Kovasta prässäämisestä huolimatta en saanut kalaa näkösälle ja välillä meno oli niin hurjaa, että tuomitsen kalan olleen suun ulkopuolelta kiinni. Onneksi sekin irtosi kuitenkin varsin nopeasti. Kopaisin vielä kosken aivan loppupätkän nopeasti ja päätin sitten käydä myllyllä katsastamassa meiningin. Muutama heitto myllyn niskalla riitti ja mustaan liitsiin pukkasi kovat spurtit ottava kirjo. Ne ekat kunnon vedot kuitenkin riittivät puuduttamaan kalan ja viisitoista sekuntia myöhemmin kirjo päätyi haavin pohjalle.

Kala tuijotti sieltä haavin pohjalta sen verran häijysti perhoa irroittaessa sen leukaperistä, että laskin sen oikein oikein varovasti jatkamaan matkaa. Hyvä juttu, kalaa näyttäisi joessa olevan. Kävin vähän kovassakin koskessa kahlailemassa taimenten toivossa, mutta jotenkin kahlaaminen on nykyisin paljon hankalampaa kuin ennen ja vaivalloisuuden takia päätin palata takaisin yläkoskelle. Kävin mennessä autolla ottamassa "neuvoa antavia" huikkia jaffasta ja vaihdoin samalla kaikki perhot mitä olin myllyllä käyttänyt ja päätyyn meni paljon peliaikaa saanut Jonte's pupa. Sillan alapuolen kuopasta sitten tarkan koluamisen seurauksena meni kalalta hermo ja taas mentiin vauhdilla. Aika hurjasti sai kalaa vääntää ennenkuin se suostui tulemaan lähellekään ja siinä parempaa jalansijaa etsiessä haaviamista varten, vasen jalka sujahti kivien väliin ja oli kyllä tiukassa. Piti oikein tekemällä tehdä töitä ja vääntää jalkaa ristisiteiden ja lumpion huutaessa hoosiannaa, tuskaisten vaiheiden jälkeen sitten pienempi niistä mount everesteistä liikahti sen pikkiriikkisen verran että sain kengän vetäistyä välistä pois. Siinä ähellyksen tuoksinassa kala oli ottanut minuun aika paljon etäisyyttä ja meni jo kosken puolessa välissä alapuolista järveä kohti, mutta niin se vain talttui loppupelistä haaviin saakka ja siltä seisomalta siitä muotoutui osa maukasta seuraavaa päivällistäni. Oli kyllä hieno pistäytyminen kerrassaan. Keli suosi ja kaloilla oli vauhtia. Tarvitsee tehdä iltapistoja tämän myötä vähän useamminkin.

Survosenkoski 18.5

Sain tuossa itselleni sellaisen kunnon kevätflunssan, eikä sen vuoksi nukkumisesta ole tullut oikein mitään.. Sitä heräilee unesta vähän väliä ja vaihtaa vaan kylkeä ja sitten aamulla tuntuu että ei ole nukkunut yhtään. No, sunnuntai aamuna kun heräsin sadannen kerran unesta, kellon ollessa 4.00, päätin pakata kalakamat ja painua koskelle flunssaa potemaan. Jospa se ulkoilupäivä vaikka vähän auttaisi toipumisessa (ei se auttanut, vaan vieläkin olen flunssassa). Keli oli koskelle mennessä aivan törkeän hieno, lämpömittarin näyttäessä 17 astetta kello kuuden aikaan ja mikä parasta joelle päästyäni, siellä ei vielä silloin ollut ketään muuta kalastamassa. Kiskottuani rekvisiitan ylleni, mietin millä sitä oikein lähtisi liikkeelle ja kun valinta osoittautui liian vaikeaksi, kasasin samantien useamman setin valmiiksi. Kopaisin pikavauhtia maantiesillan alapuolen ilman mainittavia tapahtumia ja otin sitten suunnaksi myllyn. Kampasin ensimmäiseksi koko kosken todella

tarkasti streamerilla ja sain harmikseni vain yhden merkin kalasta, sekin kävi vain vilkaisemassa kerran pyytöä ja  sen jälkeen ei merkkiäkään enää mihinkään streameriin. Kävi jo mielessä että olikohan siinä ollut kalaa ollenkaan. Kellon näyttäessä yhdeksää, keli oli jo varsin kuumottava ja ajattelin pitää pienen tauon ja vähentää reilusti vaattetta. Siinä istuskellessa ja lintuja katsellessa näin muutaman kalamiehen tulevan myllyn suuntaan ja mietin jos sitä lähtisi vaikka kavereiden edestä alinta koskea kurkkaamaan, mutta päätin vielä käydä mulkaisemassa, josko se oli kuitenkin ollut kala siinä streamerin perässä, eikä pelkkä kuvitelma. Kahlailin vähän huterasti siihen paikkaan missä kala oli käynyt näytillä ja uittelin nymfejä hartaasti ja tarkasti viistämättä, hurjasti viistäen, pompottaen ja kaikin sellaisin keinoin jolla kalan nyt saattaisi saada ottamaan, vaan ei mitään, hiljaista piteli, nymfit eivät nyt toimineet halutulla tavalla. Piti oikein tuumailla hetki ja koittaa muistella millä niitä kaloja ennen tuli kevätpuolella ja olihan siitä apua. Valikoin rasiasta muutaman erisävyisen oliivin larvan perukkeeseen ja uitto kiven sivuun oletettuun kalan olinpaikan kohtaan ja PAM! Ai että oli namia vääntää kalan kanssa joka ei antaudu kolmessa sekunnissa, vaan antaa oikeasti kunnon kyytiä. Sain kotvasen jännittävän uiton jälkeen kalan hinattua pussiin ja kaivelin mittanauhan taskusta ja pituutta pullealle rasvaevälliselle taimenelle oli ehtinyt kertyä 49cm, joka oli kyllä reilusti vähemmän kuin mitä sen kanssa vääntäessä arvioin. Mutta olipahan huikea fiilis vapauttamisen jälkeen ja takki vähän tyhjä. Tuollaista vääntöä ei ihan heti unohda. Vähän teki mieli jo lopetella ja lähteä kotiin kellon ollessa vaille 12, mutta kuitenkin lopulta kun lopulta auton nokka oli kohti kotia niin iltakin oli jo pitkällä. Juttuseuraa riitti ja tunnelma jokivarressa oli hieno, olisi sitä flunssaisen päivän voinut huonomminkin viettää.

Tuntuman hakua Raudanjärvellä

Kauden ensimmäinen kisani, Julkujärven karsinta järjestetään parin viikon päästä ja vähän oli sellainen olo että olisi hyvä varmaan käydä laittamassa setit kuntoon ja samalla myös arvioida oma tatsi, onko sitä vai eikö ole. Päätin sitten soittaa Kokkilan Artolle siinä toivossa että lampireissu kiinnostaisi ja Artolla saattaisi olla joku hyvä paikka tiedossa, yhtään ei ollut taka-ajatuksena se, että näkisin vähän millä kaloja saadaan ja miten niitä saadaan tänä päivänä. Kalapaikan valinnassa ajauduttiin hetkellisesti umpikujaan ja sitä selvittääksemme turvauduttiin sitten Sipposen veljeskatraan taitavaan kilpakalastajaan ja myöskin järvispesialisti Hiltuseen, joilta kumpaiseltakin saimme oikein hyvät opastukset mikä paikka on nyt pop. Päätimme uskoa sitä minne erikoismiehet meidät opastivat ja suuntasimme matkamme "liitsiä syövien kirjolohien" pariin Muuramen Raudanjärvelle. Kysäisin vielä ohimennen naapurilta, josko olisi intoa lähteä kokeilemaan lampikalastusta ja sitä myöten saimme kolmannen kaverin joukkoon mukaan.

Kolmen kimppa osoittautui oikein hedelmälliseksi ratkaisuksi ja päivän aikana saimme lukuisia kontakteja kaloihin ja kaikkein parasta päivässä oli se että luottamus omaan tekemiseen palasi lähes entiselleen. Siimat toimivat ihan hyvin vavoissa, kalat syövät edelleen värikkäitä matoja ja kahvi maistui erinomaiselta tervaksella terästetyn nuotion loimussa. Eipä paljon paremmin asiat voisi olla, vai?

Okei, myönnettäköön että ei se aivan liian helppoa ollut, ainakaan aluksi. Aamulla itse uittelin erilaisia snatchereitä, buzzereita, nymfejä ja vaikka mitä kumijalkoja. Kokeilin myös bungia, joka pikkuperhojen kera toisinaan on erittäinkin tehokas tapa harventaa nousevien lampilohien parvia. Tällä kertaa tuloksena näillä pikkuperhoilla oli vain pientä mutustelua, varovaisia vetoja, nykyttelyä ja sellaista pikkiriikkistä tökkimistä josta ei paljon käteen jää, näin siis minulla. Naapurini kyllä onnistui saamaan komean nousulohen oliivilla buzzerilla ja se osoitti sen  että luomullakin on osansa tuolla. Ja kunhan kesä vielä vähän etenee niin pikkuperhoilla on varmasti tuolla paljon vientiä. Päivemmällä juoni alkoi jo vähän aukemaan, kun Arto kaivoi kalaa lammesta kuin matoja pellosta. Vinkistä vaari, liitsiä siimaan ja jovain se omakin päivä meni selkeästi duurin puolelle. 

Päivän hauskin tapahtuma sattui hieman ennenkuin päätimme lopettaa, kun Arto kauhoi kalaa numero kuusi tai seitsemän haaviin ja kala meni havaksesta läpi. Naurun säestämänä maestro ohjaili kalaa hetken aikaa niin että peruke kulki toisen haavin vanteen läpi ja  kala kauhottiin sitten toiseen haaviin apurin toimesta. Kaikkea voi nähtävästi sattua ja taidan alkaa tästä lähin kuljettamaan toista haavia varalla mukana.

Vuoden 2014 ensimmäinen reissu.

Survosenkoski 2.5.2014.

Olin varannut itselleni päivän vapaata kalareissua varten, enkä sen kummemin suunnitellut etukäteen mihin lähtisin. Aamulla kun pakkailin kamoja mukaan, suurinpirtein jotain tarpeellista ja paljon tarpeetonta, niin päätin sitten suunnistaa Survosenkoskelle. Poikkesin matkan varrella ostamaan joelle kausiluvan ja samalla kyselin kuulumisia ja tulevan kauden suunnitelmia. Hienona asiana pidän joen säännöissä taimenen täysrauhoitusta ja uskon että sääntömuutoksen jälkeen taimenilla on hieman paremmat mahdollisuudet pärjätä. Huono asia johon olisi syytä saada parannus mahdollisimman pian on informaation puute kahluurajoituksista. Joella on toukokuun loppuun saakka kahluukielto kutualueilla, joita sinne on talkoilla ja rahalla tehty, mutta missään ei näy opastus- tai kieltotauluja näiden alueiden suojelemiseksi. Ilmoitaudun vapaaehtoiseksi kyltin pystyttäjäksi jos sellaiset sinne järjestetään.

Luvanmyyntipaikalta jokea kohti ajellessa näin jo kaukaa että joelle oli eksynyt moni muukin. Parkkipaikalta löytyi onneksi vielä yksi paikka, johon ranskikseni sain ujutettua. Otin ihan ensimmäiseksi kameran mukaan ja menin katsomaan vesitilannetta, joka on vuodenaikaan nähden todella heikko. Enpä ole muuten milloinkaan missään joella nähnyt levän kasvavan toukokuun alkupuolella. Palatessani takaisin autolle, näin yhden kalamiehen tulevan alavirrasta päin ja ajattelin kysellä tapahtumat. Olipahan aikamoinen yllätys kun tunnistin hepun vanhaksi kilpakumppaniksi jota en ollut tavannut vuosiin! Joella oli sitten vielä toinenkin vanha ystävä ja siihen loppui kiireet kalalle menosta. Jutut oli sitä samaa vanhaa mitä ennenkin näiden herrojen kanssa ja nauraa sai niin että oli housut kastua sisältäpäin.

Päivän parasta antia oli herrojen tapaamisen myötä myös heidän perhorasioiden sisältöjen tutkailu. Siinä sitä huomasi sen, kuinka paljon on trendit muuttuneet kun itse olen seitsemän vuotta ollut ikäänkuin pois kuvioista. Kerrankin myös kävi niinpäin, että minä kävin poimimassa perhoja herrojen rasioista, eivätkä herrat tyhjentäneet minun bokseja! No, sain minäkin sitten jossain vaiheessa kahluuvehkeet päälle ja yhden vavan kasattua. Olimpa sitten myös onnesta soikeana kun huomasin jättäneeni pitkät kartioperukkeet ja suurimman osan perukesiimoista kotiin. Taskunpohjilta löytyi onneksi rulla 0,14 stroftia ja pätkä jotain 0,16 siimaa, että sain jonkinlaisen parinmetrin perukkeen aikaiseksi ja pääsin kuin pääsinkin kokeilemaan kalojen syöntihalukkuutta.

Kahlailin hieman huterin askelin pitkän kivivallin yläosalle ja roiskautin pyydöt veteen. Jokunen uitto siinä meni pelkästään tuntumaa hakiessa ja jotain tuli tehtyä ilmeisesti oikein kun kyllä sieltä yksi kirjolohi hyväksyi tarjoamani pyydön. Lyhyen pyristelyn jälkeen koukku irti leuasta, kala matkoihinsa ja uutta uittoa samaan kohtaan. Siitä samasta kohtaa tarttui vielä kolme kalaa kiinni, mutta onnekseni niitä ei tarvinnut auttaa irtoamaan, vaan hoitivat sen hienosti itse. Perhona käytin mainiota fritziä, joka tuntuu usein toimivan hyvin istutetun kalan pyytönä. Samoilla perhoilla sain vielä myöhemminkin kontakteja kaloihin mutta lopputulokset niissä oli pelkät lyhyet väsytykset. Siirryin tuon lyhyen kalastelun jälkeen katsomon puolelle ja olipa sieltä hienoa katsella poikien kalastamista pitkillä ranskalaistyylisillä perukkeilla. Joki oli melkein kaikille suopea ja tunnelma korkealla, juuri niinkuin kunnon kalapäivään kuuluukin. Kiitos seurasta ja toivottavasti nähdään herrojen kanssa pian uudelleen.