Iltapisto

Tein torstaina pienenpienen iltavisiitin Survosenkoskelle kokeillakseni muutamaa minulle uutta perukeviritelmää ja samalla saisin mahdollisesti vähän lisää draivia lähestyviin kisoihin. Usein tulee viritettyä useampi vapa sessiota varten, mutta nyt tällä kertaa kasasin vain yhden setin ja perukkeeseen meni heti alkuun kaksi oranssia ja yksi musta liitsi. Kohdekala oli siis valittu. Tovin ongittuani, ilokseni totesin pikkukalan nousseen koskeen ja niitä kontakteja tulikin mustaan perhoon aika tavalla ja se on hyvä asia. Alkukaudesta kala kuin kala nostaa fiiliksiä kummasti. Ylimmän kosken puoliväliin päästyäni siima tiukkenikin jo vähän lujemmin ja illan ensimmäinen kirjo oli kiinni, mutta irtosi sitten kovassa virrassa omia aikojaan.

Tuosta tapahtumasta kymmenisen minuuttia oli kulunut kun sain kahlattua kosken loppupuolelle ja sieltä viimeisien kivien huopeesta tarttui päätyperhoon kala nro 2. Kovasta prässäämisestä huolimatta en saanut kalaa näkösälle ja välillä meno oli niin hurjaa, että tuomitsen kalan olleen suun ulkopuolelta kiinni. Onneksi sekin irtosi kuitenkin varsin nopeasti. Kopaisin vielä kosken aivan loppupätkän nopeasti ja päätin sitten käydä myllyllä katsastamassa meiningin. Muutama heitto myllyn niskalla riitti ja mustaan liitsiin pukkasi kovat spurtit ottava kirjo. Ne ekat kunnon vedot kuitenkin riittivät puuduttamaan kalan ja viisitoista sekuntia myöhemmin kirjo päätyi haavin pohjalle.

Kala tuijotti sieltä haavin pohjalta sen verran häijysti perhoa irroittaessa sen leukaperistä, että laskin sen oikein oikein varovasti jatkamaan matkaa. Hyvä juttu, kalaa näyttäisi joessa olevan. Kävin vähän kovassakin koskessa kahlailemassa taimenten toivossa, mutta jotenkin kahlaaminen on nykyisin paljon hankalampaa kuin ennen ja vaivalloisuuden takia päätin palata takaisin yläkoskelle. Kävin mennessä autolla ottamassa "neuvoa antavia" huikkia jaffasta ja vaihdoin samalla kaikki perhot mitä olin myllyllä käyttänyt ja päätyyn meni paljon peliaikaa saanut Jonte's pupa. Sillan alapuolen kuopasta sitten tarkan koluamisen seurauksena meni kalalta hermo ja taas mentiin vauhdilla. Aika hurjasti sai kalaa vääntää ennenkuin se suostui tulemaan lähellekään ja siinä parempaa jalansijaa etsiessä haaviamista varten, vasen jalka sujahti kivien väliin ja oli kyllä tiukassa. Piti oikein tekemällä tehdä töitä ja vääntää jalkaa ristisiteiden ja lumpion huutaessa hoosiannaa, tuskaisten vaiheiden jälkeen sitten pienempi niistä mount everesteistä liikahti sen pikkiriikkisen verran että sain kengän vetäistyä välistä pois. Siinä ähellyksen tuoksinassa kala oli ottanut minuun aika paljon etäisyyttä ja meni jo kosken puolessa välissä alapuolista järveä kohti, mutta niin se vain talttui loppupelistä haaviin saakka ja siltä seisomalta siitä muotoutui osa maukasta seuraavaa päivällistäni. Oli kyllä hieno pistäytyminen kerrassaan. Keli suosi ja kaloilla oli vauhtia. Tarvitsee tehdä iltapistoja tämän myötä vähän useamminkin.