Tulipahan käytyä iltapistolla Pihlaiskoskella 9.7 parin ystävän kanssa. Alkuillasta perhoja puri vain särjet ja ahvenet, tosin niistä kookkaimmat olivat aika messevän kokoisia yksilöitä ja antoivat hyvät kyydit. Taimenista tai vanhoista kirjolohista ei ollut havaintoakaan. Oli tietoinen valinta jättää kalastamatta paikat johon tankkiauton putkesta valuu lohia. Muutaman koskessa ahkerasti nymfailuun käytetyn tunnin jälkeen spottasin kalan ison kiven takaa lähellä paikkaa johon niitä "nousulohia" säännöllisin väliajoin ilmestyy ja ei kestänyt kantti olla kokeilematta reagoisiko kala pikku nymfeihin. Juu, ei se reagoinut. Sen verran se siirtyi aina tieltä pois ettei perho töki silmään tai leuan kärkeen ja tapahtuma toistui aika monta kertaa. Olin jo tekemässä lähtöä tuosta kohdasta eväitä nauttimaan, kun aivan jaloissa kävi kala pyörähtämässä ja päätin vaihtaa juotikasimitaatiot pikkuperhojen tilalle ja kokeilla jos ne herättäisivät jotain mielenkiintoa. Kauan sai sitä kohtaa pilkkiä punaisella, keltaisella ja mustalla juotikkaalla missä kala oli pintonut ja kyllä se sitten punaiseen otti. Näin oikein selvästi kun se haukotellen laiskasti siirtyi perhoa kohti ja sulki suunsa se ympärille. En tiijä, enkä varmaan koskaan saa tietääkään, kuinka sen perhon saa suljetusta suusta vedettyä pois? Voihan jokainen kokeilla itsellään, miten käy kun siiman jatkona olevan perhon laittaa kielen päälle, sulkee suunsa ja vetäisee narusta, tuleeko se sieltä sillai helposti vai nou? Eipä tuo mitään, en edes kironnut, oli sen verran kova nälkä etten muistanut kirota. Heitin sitten kuitenkin sille toiselle näkyvälle kalalle jota lirkin jo aiemmin ja jovain, keltaisen perhon perässä tultiin, mutta voin sanoa että ei ollut kiire tälläkään. En edes huomannut että kala oli ottanut perhon. Olin nostamassa perhoja uuteen heittoon kun tuntui että siima ei nousekkaan ja kala heilutti päätään ja vähän eviään, eikä antanut perhoa heti takaisin, sitten se taisi hermostua jostain. Oli se villi katsoa niitä pärskeitä ja pyörteitä mitä siihen puolen metrin alueelle tuli kun kirjolohi koitti rynnätä vapauteen, ihan tuli tappajahai leffat mieleen. Olisihan tuo tietysti voinut syöksyä vaikka metrin tai kaksi, mutta mistäpä sitä lämpöisissä altaissa oleilleet sen voisivat tietää, ainakaan heti alkuunsa. No aikansa se siinä temmelsi ja pääsihän tuo onneksi irti, pelastuipa ainakin haavilta. Tuon hauskahkon tilanteen jälkeen oli pakko lähteä valumaan kohti kotaa nälkää siirtamään ja matkalla huomasin kun tappajahait tai kirjolohet kävivät miedommassa virrassa iloittemassa pinnan tuntumassa useamman kalan voimin. Nappasin kameran pussista ja räpsäisin pari kuvaa virrasta ja voi ihme, tai mikä lie, mutta linssi veti hetkessä kunnon huuruun. Päätin hoitaa kalorit kohdilleen, puhdistaa linssin ja tankata vissyllä ennenkuin menisin ottamaan selvää että keitäpä ne miedon virran pintojat oikein oli ja ei kai se ketään yllätä jos sanon että lohiparvi oli noussut pooliin. Nopeat kolme kalaa käytin haavissa ja päätin lähteä kohtaamaan haasteet ylävirran suunnassa. Sillä aikaa kun sirot 43:set tekivät töitä metsän uumenissa joku himmensi valoja ennen kosken partaalle saapumista ja paikan päällä perhojen vaihtaminen ilman tuikkua alkoi tuntumaan aika hauskalta. Perhot kyllä näki ja hyviltä ne näytti, mutta 0.14 perukkeen pujottaminen koukun silmästä oli aivan tuurihommaa. Ihme ja kumma kyllä että vain pari solmua meni uusiksi ja toivoin todella paljon ettei perhoja tarvitsi enää vaihdella. Näkökyvyn rajamailla tai jo lähes sokeuteen verrattavissa olevassa tilassa en varmaan olisi saanut enää yhtään perhoa siimaan. kosken alla kävi aikamoinen kuhina. Kaloja pintoi jokapuolella ja aivan koko ajan jossakin kohtaa möyrähti parempi kala. Ei tarvinnut montaa uittoa kun ensimmäinen säyne kävi näytillä, hetken perästä toinen, sitten kirjolohi, sitten iso lahna joka pisti kunnolla hanttiin, särki, säyne, kirjolohi, säyne.........
Pitkä tarina typistettynä, kalaa tuli ja kivaa oli, paitsi tuon kameran kanssa. Linssi veti kaameaan huuruun kun sen otti selkärepusta pois ja se oli putsaamisen jälkeen ehkä kymmenen sekuntia ok. Muutenkin alkaa tuntumaan siltä että on aivan pakko saada käsiin semmoinen peli mitä ei tarvitse aina varoa ja millä saa kunnon kuvaa missä kelissä tahansa. Elävää pätkääkin näistä reissuista saisi aika monen juutuubipläjäyksen verran jos vain kalusto sen mahdollistaisi. Onko ideoita? Olen ikäänkuin aika avoin ehdotuksille.
Ennen poislähtöä yön tunteina käytin haavissa vielä muutamia aika jöllejä kirjoja, joista suurin oli yli 60cm, joten jollekin on tiedossa hyvää kyytiä jos se sattuu siiman päähän. Ainiin, testasin tällä reissulla vissun fluorocarbonia ja on kyllä vakuuttavaa tavaraa. Yhtään perhoa ei jäänyt 0,14 tai 0,16 piuhalla pohjaan koko reissulla, kerran kala katkoi siiman, mutta se taisi mennä sen verran kiven taakse että napsahti siksi poikki. Nyt on sitten kaksi visionin perukematskua, nanomono ja prisma jotka kuuluu omaan ykkösketjuun, kannattaa kokeilla jos ei usko.
