Sain tuossa itselleni sellaisen kunnon kevätflunssan, eikä sen vuoksi nukkumisesta ole tullut oikein mitään.. Sitä heräilee unesta vähän väliä ja vaihtaa vaan kylkeä ja sitten aamulla tuntuu että ei ole nukkunut yhtään. No, sunnuntai aamuna kun heräsin sadannen kerran unesta, kellon ollessa 4.00, päätin pakata kalakamat ja painua koskelle flunssaa potemaan. Jospa se ulkoilupäivä vaikka vähän auttaisi toipumisessa (ei se auttanut, vaan vieläkin olen flunssassa). Keli oli koskelle mennessä aivan törkeän hieno, lämpömittarin näyttäessä 17 astetta kello kuuden aikaan ja mikä parasta joelle päästyäni, siellä ei vielä silloin ollut ketään muuta kalastamassa. Kiskottuani rekvisiitan ylleni, mietin millä sitä oikein lähtisi liikkeelle ja kun valinta osoittautui liian vaikeaksi, kasasin samantien useamman setin valmiiksi. Kopaisin pikavauhtia maantiesillan alapuolen ilman mainittavia tapahtumia ja otin sitten suunnaksi myllyn. Kampasin ensimmäiseksi koko kosken todella
tarkasti streamerilla ja sain harmikseni vain yhden merkin kalasta, sekin kävi vain vilkaisemassa kerran pyytöä ja sen jälkeen ei merkkiäkään enää mihinkään streameriin. Kävi jo mielessä että olikohan siinä ollut kalaa ollenkaan. Kellon näyttäessä yhdeksää, keli oli jo varsin kuumottava ja ajattelin pitää pienen tauon ja vähentää reilusti vaattetta. Siinä istuskellessa ja lintuja katsellessa näin muutaman kalamiehen tulevan myllyn suuntaan ja mietin jos sitä lähtisi vaikka kavereiden edestä alinta koskea kurkkaamaan, mutta päätin vielä käydä mulkaisemassa, josko se oli kuitenkin ollut kala siinä streamerin perässä, eikä pelkkä kuvitelma. Kahlailin vähän huterasti siihen paikkaan missä kala oli käynyt näytillä ja uittelin nymfejä hartaasti ja tarkasti viistämättä, hurjasti viistäen, pompottaen ja kaikin sellaisin keinoin jolla kalan nyt saattaisi saada ottamaan, vaan ei mitään, hiljaista piteli, nymfit eivät nyt toimineet halutulla tavalla. Piti oikein tuumailla hetki ja koittaa muistella millä niitä kaloja ennen tuli kevätpuolella ja olihan siitä apua. Valikoin rasiasta muutaman erisävyisen oliivin larvan perukkeeseen ja uitto kiven sivuun oletettuun kalan olinpaikan kohtaan ja PAM! Ai että oli namia vääntää kalan kanssa joka ei antaudu kolmessa sekunnissa, vaan antaa oikeasti kunnon kyytiä. Sain kotvasen jännittävän uiton jälkeen kalan hinattua pussiin ja kaivelin mittanauhan taskusta ja pituutta pullealle rasvaevälliselle taimenelle oli ehtinyt kertyä 49cm, joka oli kyllä reilusti vähemmän kuin mitä sen kanssa vääntäessä arvioin. Mutta olipahan huikea fiilis vapauttamisen jälkeen ja takki vähän tyhjä. Tuollaista vääntöä ei ihan heti unohda. Vähän teki mieli jo lopetella ja lähteä kotiin kellon ollessa vaille 12, mutta kuitenkin lopulta kun lopulta auton nokka oli kohti kotia niin iltakin oli jo pitkällä. Juttuseuraa riitti ja tunnelma jokivarressa oli hieno, olisi sitä flunssaisen päivän voinut huonomminkin viettää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti