Tuntuman hakua Raudanjärvellä

Kauden ensimmäinen kisani, Julkujärven karsinta järjestetään parin viikon päästä ja vähän oli sellainen olo että olisi hyvä varmaan käydä laittamassa setit kuntoon ja samalla myös arvioida oma tatsi, onko sitä vai eikö ole. Päätin sitten soittaa Kokkilan Artolle siinä toivossa että lampireissu kiinnostaisi ja Artolla saattaisi olla joku hyvä paikka tiedossa, yhtään ei ollut taka-ajatuksena se, että näkisin vähän millä kaloja saadaan ja miten niitä saadaan tänä päivänä. Kalapaikan valinnassa ajauduttiin hetkellisesti umpikujaan ja sitä selvittääksemme turvauduttiin sitten Sipposen veljeskatraan taitavaan kilpakalastajaan ja myöskin järvispesialisti Hiltuseen, joilta kumpaiseltakin saimme oikein hyvät opastukset mikä paikka on nyt pop. Päätimme uskoa sitä minne erikoismiehet meidät opastivat ja suuntasimme matkamme "liitsiä syövien kirjolohien" pariin Muuramen Raudanjärvelle. Kysäisin vielä ohimennen naapurilta, josko olisi intoa lähteä kokeilemaan lampikalastusta ja sitä myöten saimme kolmannen kaverin joukkoon mukaan.

Kolmen kimppa osoittautui oikein hedelmälliseksi ratkaisuksi ja päivän aikana saimme lukuisia kontakteja kaloihin ja kaikkein parasta päivässä oli se että luottamus omaan tekemiseen palasi lähes entiselleen. Siimat toimivat ihan hyvin vavoissa, kalat syövät edelleen värikkäitä matoja ja kahvi maistui erinomaiselta tervaksella terästetyn nuotion loimussa. Eipä paljon paremmin asiat voisi olla, vai?

Okei, myönnettäköön että ei se aivan liian helppoa ollut, ainakaan aluksi. Aamulla itse uittelin erilaisia snatchereitä, buzzereita, nymfejä ja vaikka mitä kumijalkoja. Kokeilin myös bungia, joka pikkuperhojen kera toisinaan on erittäinkin tehokas tapa harventaa nousevien lampilohien parvia. Tällä kertaa tuloksena näillä pikkuperhoilla oli vain pientä mutustelua, varovaisia vetoja, nykyttelyä ja sellaista pikkiriikkistä tökkimistä josta ei paljon käteen jää, näin siis minulla. Naapurini kyllä onnistui saamaan komean nousulohen oliivilla buzzerilla ja se osoitti sen  että luomullakin on osansa tuolla. Ja kunhan kesä vielä vähän etenee niin pikkuperhoilla on varmasti tuolla paljon vientiä. Päivemmällä juoni alkoi jo vähän aukemaan, kun Arto kaivoi kalaa lammesta kuin matoja pellosta. Vinkistä vaari, liitsiä siimaan ja jovain se omakin päivä meni selkeästi duurin puolelle. 

Päivän hauskin tapahtuma sattui hieman ennenkuin päätimme lopettaa, kun Arto kauhoi kalaa numero kuusi tai seitsemän haaviin ja kala meni havaksesta läpi. Naurun säestämänä maestro ohjaili kalaa hetken aikaa niin että peruke kulki toisen haavin vanteen läpi ja  kala kauhottiin sitten toiseen haaviin apurin toimesta. Kaikkea voi nähtävästi sattua ja taidan alkaa tästä lähin kuljettamaan toista haavia varalla mukana.