Vuoden 2014 ensimmäinen reissu.

Survosenkoski 2.5.2014.

Olin varannut itselleni päivän vapaata kalareissua varten, enkä sen kummemin suunnitellut etukäteen mihin lähtisin. Aamulla kun pakkailin kamoja mukaan, suurinpirtein jotain tarpeellista ja paljon tarpeetonta, niin päätin sitten suunnistaa Survosenkoskelle. Poikkesin matkan varrella ostamaan joelle kausiluvan ja samalla kyselin kuulumisia ja tulevan kauden suunnitelmia. Hienona asiana pidän joen säännöissä taimenen täysrauhoitusta ja uskon että sääntömuutoksen jälkeen taimenilla on hieman paremmat mahdollisuudet pärjätä. Huono asia johon olisi syytä saada parannus mahdollisimman pian on informaation puute kahluurajoituksista. Joella on toukokuun loppuun saakka kahluukielto kutualueilla, joita sinne on talkoilla ja rahalla tehty, mutta missään ei näy opastus- tai kieltotauluja näiden alueiden suojelemiseksi. Ilmoitaudun vapaaehtoiseksi kyltin pystyttäjäksi jos sellaiset sinne järjestetään.

Luvanmyyntipaikalta jokea kohti ajellessa näin jo kaukaa että joelle oli eksynyt moni muukin. Parkkipaikalta löytyi onneksi vielä yksi paikka, johon ranskikseni sain ujutettua. Otin ihan ensimmäiseksi kameran mukaan ja menin katsomaan vesitilannetta, joka on vuodenaikaan nähden todella heikko. Enpä ole muuten milloinkaan missään joella nähnyt levän kasvavan toukokuun alkupuolella. Palatessani takaisin autolle, näin yhden kalamiehen tulevan alavirrasta päin ja ajattelin kysellä tapahtumat. Olipahan aikamoinen yllätys kun tunnistin hepun vanhaksi kilpakumppaniksi jota en ollut tavannut vuosiin! Joella oli sitten vielä toinenkin vanha ystävä ja siihen loppui kiireet kalalle menosta. Jutut oli sitä samaa vanhaa mitä ennenkin näiden herrojen kanssa ja nauraa sai niin että oli housut kastua sisältäpäin.

Päivän parasta antia oli herrojen tapaamisen myötä myös heidän perhorasioiden sisältöjen tutkailu. Siinä sitä huomasi sen, kuinka paljon on trendit muuttuneet kun itse olen seitsemän vuotta ollut ikäänkuin pois kuvioista. Kerrankin myös kävi niinpäin, että minä kävin poimimassa perhoja herrojen rasioista, eivätkä herrat tyhjentäneet minun bokseja! No, sain minäkin sitten jossain vaiheessa kahluuvehkeet päälle ja yhden vavan kasattua. Olimpa sitten myös onnesta soikeana kun huomasin jättäneeni pitkät kartioperukkeet ja suurimman osan perukesiimoista kotiin. Taskunpohjilta löytyi onneksi rulla 0,14 stroftia ja pätkä jotain 0,16 siimaa, että sain jonkinlaisen parinmetrin perukkeen aikaiseksi ja pääsin kuin pääsinkin kokeilemaan kalojen syöntihalukkuutta.

Kahlailin hieman huterin askelin pitkän kivivallin yläosalle ja roiskautin pyydöt veteen. Jokunen uitto siinä meni pelkästään tuntumaa hakiessa ja jotain tuli tehtyä ilmeisesti oikein kun kyllä sieltä yksi kirjolohi hyväksyi tarjoamani pyydön. Lyhyen pyristelyn jälkeen koukku irti leuasta, kala matkoihinsa ja uutta uittoa samaan kohtaan. Siitä samasta kohtaa tarttui vielä kolme kalaa kiinni, mutta onnekseni niitä ei tarvinnut auttaa irtoamaan, vaan hoitivat sen hienosti itse. Perhona käytin mainiota fritziä, joka tuntuu usein toimivan hyvin istutetun kalan pyytönä. Samoilla perhoilla sain vielä myöhemminkin kontakteja kaloihin mutta lopputulokset niissä oli pelkät lyhyet väsytykset. Siirryin tuon lyhyen kalastelun jälkeen katsomon puolelle ja olipa sieltä hienoa katsella poikien kalastamista pitkillä ranskalaistyylisillä perukkeilla. Joki oli melkein kaikille suopea ja tunnelma korkealla, juuri niinkuin kunnon kalapäivään kuuluukin. Kiitos seurasta ja toivottavasti nähdään herrojen kanssa pian uudelleen.