NZ-Rigi

Kyllä Uusi-Seelantilaisille täytyy nostaa hattua yhden heidän mantereen mukaan nimetyn tekniikan vuoksi, eli puhun nz-rigistä. Muutaman kerran on tullut sellainen tilanne vastaan, missä oikeasti ei ole ollut muuta järkevää tapaa kalastaa jokin tietty paikka kuin tuollaisella rigi-systeemillä ja miksikäs ei, se on erittäin kekseliäs ja tuottoisa tapa kalastaa.

Taannoin eräänä kesänä veden vähyys vaivasi useimpia Keski-Suomen koskia ja kalastaminen oli silloin vähän niin ja näin. Kalat olivat tietenkin asuttaneet kaikki pikkuisimmatkin kuopat ja kolot mitä jokivesistä vaan löytyi, eikä niillä tuntunut kauheita ottihalujakaan olevan. Huvittavinta kalastuksessa oli se, että pintaperhoillakin sai toisinaan levää mukaansa, että niin vähissä vesi tosiaan paikoin oli. Kun tuota vapaa-aikaa kuitenkin piti jotenkin saada kulutettua ja hirmuinen polte oli päästä kalalle, niin silloin sitä mentiin taas kaverin kanssa toiveikkaana kohti uusia haasteita eräälle Saarijärven reitin koskelle. Niinkuin osasimme odottaa, vesi oli vähissä, mutta ei todellakaan osattu ajatellakkaan että se voi niin vähiin mennä. Järkevä ihminen olisi varmaan jo kääntynyt heti rannasta kotimatkalle, mutta tunnustan, minulle sitä järkeä ei ole liikaa annettu ja eikun rekvisiittaa niskaan ja kahlailemaan nilkkasyvyiseen veteen. Vesi lirisi pikkiriikkisissä liruissa varsinaisen uoman loistaessa poissaolollaan ja kalastaminen ämpärin kokoisissa lätäköissä ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Ainakin joka kolmannella uitolla perhossa oli kasa levää ja välillä teki jo tiukkaa saada heitettyä perho edes veteen kun kiviä oli joka puolella tiellä. En tuota muista enää, mikä aivopieru sitä silloin iski, mutta bongasin rasiasta erikoisen, vähän buzzerin näköisen viritelmän ja jostain takaraivosta tuli mieleen nz-rigin käyttö. Ei se anna jos ei kokeile ja eikun viritykset käyntiin. Ensin iso pinturi kartioperukkeen päähän, sitten veden vähyydestä johtuen 30cm pätkä siimaa koukun mutkaan kiinni ja lopuksi vähän epätoivoinen perhonkökkäre sinne jatkoksi. Pahaltahan se näytti, mutta pakko kokeilla kun kerran sellainen tuli viritettyä. Muutaman uiton jälkeen oli jo usko loppua koko paikkaan kun punainen pallero kynti levää mukaansa, mutta sitten sattuikin että yhdellä uitolla levä alkoi laittamaan kampoihin! Ah, on se mahtava fiilis kun joskus onnistuu.. Siitä päivästä tulikin sitten loppupelistä aika mielenkiintoinen kalastuksellisesti, kun kuitenkin jokunen mitallinen taimen ja harjus kävi iskemässä silmää minulle maatessaan haavin pussissa ja päivän kuumin setti oli pinturi-punainen nymfi kombinaatio. Samankaltaisella rigillä olen onnistunut myöhemmin muuallakin melkein vastaavanlaisissa olosuhteissa, joten jatkan valittua linjaa ja tulen harrastamaan rigin uittoa vastaisuudessakin.