Ottiperhoja vol. 2

Volume kakkonen alkaa oliivilla nymfillä, joita itselläni on rasiassa reilusti muutamissa eri oliivin sävyissä ja muutamassa koossa. Isoimmat joita yleensä käytän on kokoa 10 ja pienimmät 16, tuolla kokohaitarilla olen pärjännyt toistaiseksi hyvin. Joskus harvoin tarvitsee turvautua suurempaan. Koukkuina olen käyttänyt nymfeissä yleensä jotakin vahvalankaista mallia, esim. kamasan B175, mutta toimii nuo ohuemmatkin raudat, mutta silloin täytyy muistaa mitä käyttää, ettei oikaise koukkua väsytyksessä.

Oliivi nymfi on varmaankin eniten käyttämäni perho ja kuuluu yleensä aina aloitusperhoihini. Perholla voi jäljitellä kaikkea ihan pikkiriikkisestä päikkäristä isoihin sudenkorennontoukkiin ja sen vuoksi se varmaan toimiikin niin hyvin koska se näyttää niin monelta ötökältä, todellinen allrounder siis.
Olen onnistunut kalastuksellisesti oliivilla nymfillä erittäin hyvin ja on erittäin vaikea valita yhtä oikein erityistä kalaa tai tilannetta joita perho on tarjonnut. Ehkäpä Vihavuodella peräkkäisinä vuosina sattuneet erittäin isojen taimenien väsytykset ovat ne kultaisimmat hetket, jolloin pääsin pitelemään semmoisia mörssäreitä että oksat pois. Molempina kertoina perhoina oli #12 kuvan mukainen oliivi nymfi ja molempina kertoina koukku petti juuri ennen haavia...

- Red Tag ei ehkä ihan yleisperhosta mene, mutta minulla se on toisinaan toiminut erittäin hyvin taimenen, harjuksen ja kirjolohen kalastuksessa kautta koko Suomenmaan. Peruskokona taimenelle ja kirjolohelle tulee käytettyä 10-12 ja harjukselle saatan mennä tuonne #18 saakka. Useimmiten vesistö jossa se on itselläni toiminut taimenelle, on vedeltään tummahkoa, kirjoja sekä harjuksia on sitten tullut vähän kaikkialta.
Yleensä uitan perhoa larvastamalla, joka on useimmiten tehokkaampaa kuin normaali uppoperhon uittaminen. Kyllä se 45 asteen viistosti poikkivirtaan heitetty pyytö joskus pelaa, mutta minun käyttämänä muut tekniikat toimivat paremmin. Toinen tehokas tapa jota käytän on ronkkiminen upposiimalla joka tapahtuu käytännössä niin, että heiton jälkeen vavankärki työnnetään veden pinnan alle, mieluiten aivan pohjan tuntumaan ja sen jälkeen aletaan ottamaan siimaa sisään kokeilemalla eri nopeuksia. Yleensä hidas hand twist pelaa parhaiten, mutta on niitäkin tapauksia ollut jossa on vedetty siimaa metri aina kerralla ja kala iskee. Heiton ei tarvitse olla pitkä, pitää vain pitää huoli että perho kulkee pohjia nuolemalla. Tuolla tekniikalla perhohävikki nousee toisinaan aika suureksi, joten varaankin askiini useita samanlaisia kappaleita ettei vaan ottikamppeet lopu kesken.


-Guugelipäinen Pheasant Tail nymphi. Siinä sellainen oolraunder että oksat pois. Siinä tosiaan on perho jota ei pysty kehumaan liikaa, niin hyvä se on ollut ja tulee aina olemaan. Koon, kuulan sekä kauluksen väriä vaihtamalla perhosta saa ihan kaiken irti ja näin tehtynä rasiaan muodostuu pari-kolme riviä pelkkiä Pheasant Taileja, mutta se on hyvä, niitä kannattaakin olla. Oranssikuulainen sekä kultakuulainen ovat itselläni olleet ihan parhaat, kauluksen värin ollessa riikinkukko, sekä pinkki. Toimii ihan kaikille kaloille ja ihan kaikkialla Suomessa.

-Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kuulapäinen harmaanruskea Hare's Ear. Vaatimatontakin vaatimattomampi  ulkoasu, erittäin helppo sidottava  ja pelaa kuin kuuluisa junan vessa. Erittäin hyvä järvi- ja lampiperho kirjolohelle ja samoiten erinomainen myös virtavesissä. Itselläni kuuluu ehdottomasti aloitusperhoihin. Lampikalastuksessa Hare's Ear on ollut pitkään yksi suosikeista ja sidonkin sen usein päätyperhoksi sellaiseen settiin missä sivuperhot ovat sitten buzzereita. Kuulapäinen perho upottaa perhot sopivasti ja samalla jänisnymfi pyytää oman osansa kaloista. Jos haluaa vielä ottaa jotain irti jänisnymfistä, niin kannattaa tehdä askin nurkkaan pari kumijalkaista versiota..